Vaikka levistä puuttuu lisääntymiseen tarvittavia rakenteita, kuten kukkia, hedelmiä ja siemeniä, ne käyttävät erilaisia lisääntymismenetelmiä sopeutuakseen ympäristöönsä. Aseksuaalisessa lisääntymisessä jotkut solut voivat jakautua suoraan kahteen osaan, kuten Spirogyra, joka voi hajota useisiin segmentteihin, joista jokainen kasvaa itsenäiseksi yksilöksi. Jotkut levät voivat tuottaa lukuisia leimautuneita itiöitä, jotka voivat liikkua vapaasti, ja jokainen itiö kypsyy uudeksi yksilöksi. Epäsuotuisissa ympäristöolosuhteissa jotkin levät voivat tuottaa paksuseinäisiä lepotilassa olevia itiöitä, jotka itävät ja kasvavat uusiksi yksilöiksi olosuhteiden tullessa sopiviksi. Sukupuolisessa lisääntymisessä jotkin levät voivat tuottaa uros- ja naarassukusoluja, jotka parittelevat kehittyäkseen uusiksi yksilöiksi.
Merilevän koko elinkaaren ajan aseksuaalinen ja seksuaalinen lisääntyminen vuorottelevat usein säännöllisesti ja muodostavat monimutkaisen elämänhistorian. Esimerkiksi merilevässä ja rakkolevässä, joita yleensä syömme, on erilaisia sporofyyttien ja gametofyyttien kasvumuotoja. Sporofyytti lisääntyy aseksuaalisesti tuottamalla itiöitä, kun taas gametofyytti tuottaa uros- ja naarassukusoluja seksuaalista lisääntymistä varten. Tätä eri elämänmuotojen vuorottelua kutsutaan "sukupolvien vuorotteluksi".
